French Schneider 155mm C17S Howitzer 1/35

Talvisodan jälkeen Suomi hankki suuren määrän tykkikalustoa Saksasta, jolla riitti myytäväksi kelpaavaa sotasaaliskalustoa (etenkin Ranskasta peräisin olevaa). Käytettyjä 155 H/17 -haupitseja hankittiin Suomeen, lähteestä riippuen, yhteensä 151-166 kappaletta vuosina 1940–1944. Suurin osa haupitseista tuli maahan vuoden 1941 aikana. Monet tykeistä olivat huonossa kunnossa, ja ne jouduttiin peruskorjaamaan.

Haupitseja käytettiin paljon jatkosodan aikana. 155 H/17 -haupitseilla ampuivat Raskas Patteristo 1, 20, 25, 26 ja 29. Lisäksi tykki oli käytössä seuraavissa kenttätykistörykmenttien (KTR) patteristoissa (merkitään ennen rykmentin lyhennettä roomalaisella numerolla): III/KTR 1, III/KTR 2, III/KTR 3, I/KTR 4, I/KTR 5, II/KTR 8, III/KTR 11 ja III/KTR 14. Ensimmäiset tykit sai käyttöönsä Raskas Patteristo 1 ja Raskas Patteristo 26:n kaksi patteria.

Jatkosodan aikana menetettiin vuonna 1944 ainakin 14 haupitsia. Näistä viisi kuului Raskas Patteristo 20:lle, joka menetti ne 10. kesäkuuta 1944 Karjalankannaksella Vaskisavotassa. Muut menetetyt haupitsit kuuluivat KTR 3:een (7 kpl) ja KTR 11:een (2 kpl), jotka menettivät tykkinsä Laatokan pohjoispuolella.[8] Yhteensä sodan aikana tykeillä ammuttiin 217 644 laukausta, eli noin 1 400 laukausta tykkiä kohden.

Sodan jälkeen haupitsit varastoitiin ja niitä käytettiin kovapanosammuntaharjoituksissa aina 1980-luvulle saakka. 1960-luvun alkupuolella Vammaskosken tehtaalla tykkien alkuperäiset puolapyörät vaihdettiin solukumirenkaisiin. Tällöin tykin nimikkeeksi tuli 155 H 17-Skp [Asetyyppien nimikkeistä poistettiin vinoviiva vuonna 1959 tehdyssä muutoksessa, jolloin haupitsin viralliseksi nimikkeeksi tuli 155 H 17. Vanha muoto säilyi kuitenkin pitkään käytössä vielä muutoksen jälkeenkin.]. Haupitsin lempinimi Suomessa oli "Tuhkaluukku"

(C) Wikipedia