Japanese Battleship Yamato  1/200
Japanese Battleship Yamato  1/200 Japanese Battleship Yamato  1/200 Japanese Battleship Yamato  1/200 Japanese Battleship Yamato  1/200 Japanese Battleship Yamato  1/200 Japanese Battleship Yamato  1/200 Japanese Battleship Yamato  1/200 Japanese Battleship Yamato  1/200 Japanese Battleship Yamato  1/200 Japanese Battleship Yamato  1/200 Japanese Battleship Yamato  1/200
Trumpeter

Japanese Battleship Yamato 1/200

Tuotenumero KIT62000
390,00 €
Sisältää alv. 24 %
Saatavuus Varastossa

Suurin koskaan rakennettu taistelulaiva 1/200 mittakaavan rakennussarjana.  Sarjassa on 2.800 osaa ja 15 arkkia etsiosia. Ohjekirjassa satakunta sivua. Valmiin mallin pituus on 131,5cm. Laivan rungossa on metallivahvisteet, ks kuva.

Pakkaus saattaa vaihdella toimittajasta riippuen. Sisältö aina sama.

Ei pakata muiden tuotteiden kanssa. 

Huom! Postitus "ylisuurena" pakettina, jolloin lähetyskulu on 15€


Yamato (jap. 大和, Yamato) oli toiseen maailmansotaan osallistunut keisarillisen Japanin laivaston Yamato-luokan taistelulaiva. Yamato ja sen sisaralus Musashi olivat kooltaan, aseistukseltaan ja panssaroinniltaan maailman suurimmat ja raskaimmat taistelulaivat. Kokonsa ja raskaan aseistuksensa takia aluksesta tulikin Japanin merimahdin symboli. Yhdysvaltain laivaston lentokoneet upottivat molemmat alukset toisen maailmansodan aikana. Yamato nimettiin historiallisen Yamaton provinssin mukaan. 

Yamaton rakentaminen alkoi 4. maaliskuuta 1937 Kuren telakalla, jota syvennettiin laivan valtavan koon takia. Yamaton rakennustöihin tarvittiin suuri määrä terästä, joten Kuren telakan nostokurkien nostovoimaa lisättiin nostamaan 350 tonnin kuormia. Yamaton olemassaolo oli tarkkaan varjeltu sotasalaisuus, joten osa telakasta katettiin peitteillä, etteivät ulkopuoliset näkisi laivan rakennustöiden edistymistä. Laivan ennennäkemättömät mittasuhteet paljastuivat monille rakennustöihin osallistuneille laivanrakentajille vasta Yamaton vesillelaskun 8. elokuuta 1940 jälkeen, joskaan aluksen mittoja ei julkistettu. 

Yamato vihittiin Japanin laivaston palveluskäyttöön Kuressa 16. joulukuuta 1941, vain kaksi viikkoa sen jälkeen, kun Japani oli tehnyt hyökkäyksen Pearl Harboriin Oahulle. Seremonia oli koruton, sillä Japani halusi edelleen pitää aluksen yksityiskohdat salassa julkisuudelta. Saman päivän iltana Yamato liittyi kapteeni (myöhemmin vara-amiraali) Gihachi Takayanagin komennossa 1. taistelulaivadivisioonaan.

12. helmikuuta 1942 Yamato korvasi taistelulaiva Nagaton amiraali Isoroku Yamamoton lippulaivana, joka oli ollut amiraalin lippulaiva Pearl Harborin hyökkäyksestä lähtien. Yamato pysyi Yamamoton lippulaivana 364 vuorokauden ajan, minkä jälkeen 11. helmikuuta 1943 lippu luovutettiin sen sisaralukselle Musashille.

Yamato poistui ensimmäisen kerran Seton sisämereltä osallistuakseen toukokuussa 1942 Midwayn operaatioon. Alus muodosti taistelulaivojen Nagaton ja Mutsun sekä lentotukialus Hōshōn, kevyt risteilijä Sendain, yhdeksän hävittäjän ja neljän huoltolaivan kanssa 1. laivaston keskimmäisen osaston. Varsinaiseen taisteluun osasto ei kuitenkaan ottanut osaa.

Yamato pysytteli Chuukin saariryhmällä 29. elokuuta 1942 alkaen aina 8. toukokuuta 1943 asti. Tuona aikana alus oli liikkeellä vain yhden vuorokauden ajan. Tuona aikana alus sai laivastossa pilkkanimen Hotelli Yamato. Toukokuussa 1943 Yamato matkasi Kuren telakalle, missä aluksen peräsinkoneistoa parannettiin, keskilaivan 15,5 cm kolmoistykkitornien barbettien panssarointia vahvistettiin 28 millimetrin panssarilevyillä ja aluksen kannelle lisättiin uusia 25 millimetrin konetykeillä. Lisäksi laivan varustukseen lisättiin myös tyyppi 21:n pinta- ja ilmavalvontatutkat.

Yamato palasi Chuukiin 25. joulukuuta 1943, mutta paluumatkalla Yhdysvaltain laivaston sukellusvene USS Skaten laukaisema torpedo vaurioitti pahoin laivan runkoa. Sukellusvenehyökkäyksen aiheuttamat vauriot korjattiin kokonaan vasta huhtikuussa 1944, ja korjausten aikana keskilaivan 155 millimetrin tykkitornit poistettiin ja niiden tilalle asennettiin kaksitoista 127 millimetrin ilmatorjuntatykkiä (6×2). Samalla lisättiin uusia 25 millimetrin konetykkejä, tyypin 13 ilmavalvontatutka, tyypin 22 pintavalvonta ja -tulenjohtotutkat, sekä muuta elektroniikkaa. Alus liittyi jälleen osaksi Japanin laivastoa Filippiinienmeren taistelussa kesäkuussa 1944. Taistelun jälkeen se palasi sisaraluksena Musashin kanssa Kureen, jossa kummankin taistelulaivan ilmatorjunta-aseistukseen lisättiin 15 kappaletta 25 mm:n ilmatorjuntatykkiä (5x3)

Yamato osallistui 22.–25. lokakuuta 1944 amiraali Takeo Kuritan johtaman laivasto-osaston mukana yhteen historian suurimmista laivastotaisteluista, kun joukko japanilaisia laivasto-osastoja koottiin yhteen operaatio Sho-Gota varten. Laivaston tehtävä oli torjua amerikkalaisten maihinnousu Leyten saarelle Filippiineillä. 18. lokakuuta Yamato naamiomaalattiin mustaksi yöllistä San Bernardinon salmen läpipurjehdusta varten. Pinnoitteen pääainesosa oli aluksen omasta savupiipusta saatu noki. Matkalla Leytelle osasto joutui 23. lokakuuta Yhdysvaltain laivaston sukellusveneiden USS Darter ja USS Dace hyökkäyksen kohteeksi, jolloin kaksi raskasta risteilijää tuhoutui ja kolmas vaurioitui. Toinen uponneista oli amiraali Kuritan lippulaiva Atago. Kurita selvisi iskusta ja teki Yamatosta uuden lippulaivansa.

Seuraavana päivänä laivasto-osasto saapui Sibuyaninmerelle ja osallistui Leytenlahden taisteluun, jossa se menetti kolme raskasta risteilijää. Tämä heikensi osaston ilmapuolustusta merkittävästi. Lisäksi Yamaton sisaralus Musashi upposi taistelussa saatuaan 17 torpedon ja 19 lentopommin osumaa, sekä useita pommien lähiosumia. Päivän aikana amerikkalaisen lentotukialus USS Essexin lentokoneet vahingoittivat Yamatoa kahdella panssarinläpäisypommin osumalla ja yhdellä lähiosumalla. Vaurioiden seurauksena taistelulaivaan tulvi 3 370 tonnia vettä.

Amiraali William F. Halseyn komentama Yhdysvaltain 3. laivasto poistui Leyten lähivesiltä 24. päivän iltana. Halsey luuli, että Kuritan laivasto-osasto olisi perääntynyt kärsittyään tappion, ja siksi hän komensi voimakkaan laivastonsa hyökkäämään japanilaisten syöttinä käyttämää amiraali Jisaburo Ozawan Pohjoislaivastoa vastaan. Siihen kuuluivat lentotukialus Zuikaku, kolme kevyttä lentotukialusta ja kaksi Ise-luokan taistelulaivaa. Harhautus onnistui ja Halsey siirsi viisi lentotukialusta ja viisi kevyttä lentotukialusta mukanaan yli 600 lentokonetta, kuusi taistelulaivaa, kahdeksan risteilijää ja yli 40 hävittäjää. Pimeän aikaan Kuritan laivasto-osasto purjehti San Bernardinon salmen läpi ja hyökkäsi Samarin saaren taistelussa pian auringonnousun jälkeen maihinnouseville amerikkalaisjoukoille tukea antamaan jääneitä amerikkalaisaluksia vastaan. Tämä kontra-amiraali Clifton Spraguen komentama pieni ryhmä tunnettiin nimellä "Taffy 3" ja sen muodosti kuusi saattuetukialusta ja seitsemän hävittäjää. Seuranneessa taistelussa Yamato laukaisi aseensa ensi kerran taistelussa pinta-aluksia vastaan. Alus ehti upottaa saattuelentotukialus USS Gambier Bayn ennen kuin hävittäjäalusten Yamatoa kohti laukaisemat torpedot pakottivat taistelulaivan irrottautumaan taistelusta osumien välttämiseksi. Hävittäjien levittämä savu ja aggressiiviset hyökkäykset saivat Kuritan luulemaan, että hänellä oli vastassaan 3. laivaston lentotukialuksia, minkä vuoksi hän päätti määrätä myös lopun osaston vetäytymään ja palaamaan Bruneihin.

Marraskuussa 1944 Yamato palasi Japaniin ja pysytteli talven kotisatamassaan Kuren laivastotukikohdassa, jossa aluksen vauriot korjattiin ja sen ilmatorjuntavarustusta parannettiin.

Yhdysvaltain Task Force 58:n seitsemän lentotukialuksen lentokoneet hyökkäsivät 19. maaliskuuta Kuren laivastotukikohtaan, mutta alus vaurioitui vain lievästi kahden pommin osumista.

Aluksen viimeinen tehtävä oli osallistuminen operaatio Ten-Gōhon, jossa keisarillisen Japanin laivasto pyrki karkottamaan 1. huhtikuuta 1945 Okinawan maihinnousun käynnistäneet yhdysvaltalaiset joukot pois saarelta. Japanilaiset päättivät lähettää vara-amiraali Seiichi Itōn komentaman Yamaton itsemurhatehtävään houkuttelemaan yhdysvaltalaiset pois Okinawalta, vaikka vain harva laivan miehistönjäsen uskoi suunnitelman toimivan.

Operaatio alkoi 6. huhtikuuta klo 16.00, kun Yamato saattueenaan kevyt risteilijä Yahagi ja kahdeksan hävittäjää (Isokaze, Hamakaze, Yukikaze, Kasumi, Hatsuhimo Asashimo, Fuyutsuki ja Suzutsuki) poistuivat Tokuyaman satamasta ja lähtivät purjehtimaan kohti Okinawaa. Koska alus lähti ilman ilmatukea ja vain kevyen laivasaattueen kanssa, miehistön jäsenet tiesivät jo etukäteen kyseessä olevan sen viimeinen taistelu. Illalla Yhdysvaltain laivaston sukellusveneet USS Threadfin ja USS Hackback havaitsivat osaston poistuvan Seton sisämereltä etelään, mutta eivät päässeet hyökkäysasemaan alusten suuren nopeuden ja mutkittelun vuoksi, joten Task Force 58 valmistautui osaston torjuntaan.[3]

Aamulla 7. huhtikuuta klo 6.30 kuusi 203. hävittäjälaivueen Mitsubishi A6M Reisen -hävittäjää suojasivat osastoa, mutta ne jättivät laivat kolmen ja puolen tunnin kuluttua. Klo 6.53 hävittäjä Asashimo alkoi jäädä jälkeen laivueesta moottorivian vuoksi. Klo 8.32 USS Essexin F6F Hellcatit havaitsivat osaston ja klo 10.00 lentotukialukset USS Hornet, USS Bennington, USS Belleau Wood ja USS San Jacinto TG 58.1:sta sekä USS Essex, USS Bunker Hill, USS Hancock ja USS Bataan TG 58.3:sta lähettivät kolmena aaltona 386 Vought F4U Corsair ja Grumman F6F Hellcat hävittäjäpommittajaa sekä Curtiss SB2C Helldiver syöksypommittajaa ja Grumman TBF/TBM Avenger torpedopommittajaa torjumaan osastoa. Yamaton tutkat havaitsivat lähestyvät lentokoneet, joten sillä oli riittävästi aikaa miehittää ilmatorjunta-aseet ja valmistautua tulevaan hyökkäykseen.

Lentokoneiden ensimmäinen aalto saavutti kello 12.30 osaston, joka avasi torjuntatulen kohti hyökkääviä lentokoneita sekä aloitti väistöliikkeet. Toimista huolimatta Yamatoon osui kaksi panssarinläpäisypommia ja yksi torpedo. Yahagi, Isokaze ja Kasumi upposivat ja lisäksi vaurioituneet Hamakaze ja Suzutsuki joutuivat irrottautumaan taistelusta. Hamakaze upposi myöhemmin. Menetyksestä huolimatta Yamato ja hyökkäyksestä selvinneet alukset jatkoivat taistelua. Toinen ja kolmas hyökkäysaalto iskivät kello 13.20–14.15.

Kello 14.02 Yamato oli saanut yhteensä kahdeksan osumaa torpedoista ja kymmenen osumaa pommeista. Osumien seurauksena Yamaton runkoon ja koneisiin tuli pahoja vaurioita, ja laivan sisätilat alkoivat täyttyä vedellä. Vara-amiraali Itō ymmärsi laivan uppoavan, joten hän määräsi miehistön keskeyttämään tehtävän ja hylkäämään laivan välittömästi. Viesti välitettiin muille laivoille lippujen avulla, sillä Yamaton viestintäjärjestelmät olivat tuhoutuneet. Kello 14.05 Yamaton koneet pysähtyivät lopullisesti, ja alus alkoi upota.

Kello 14.15 sisätiloihin tulvineet vesimassat kallistivat aluksen 90 asteen kulmassa kyljelleen, ja samoihin aikoihin käynnistynyt tulipalo saavutti ammusvaraston. Tulipalo aiheutti ammusvarastossa valtaisan räjähdyksen. Silminnäkijäkertomukset väittävät, että räjähdyksen aiheuttaman savupatsas kohosi kilometrien korkeuteen ja että räjähdyksen ääni kantautui Japaniin saakka. Laiva upposi yli 200 kilometrin päässä kohteestaan Okinawasta.

Yamaton uppoamisessa menetti henkensä 2 475 miehistön jäsentä, mukana vara-amiraali Itō, joka oli päättänyt mennä laivansa mukana. Yamaton tuho oli ihmishenkinä mitattuna toisen maailmansodan kymmenenneksi vakavin sotilasalustappio. Japanilaisten tappioihin verrattuna yhdysvaltalaisten menetykset olivat hyvin vähäiset: kymmenen lentokonetta ja kaksitoista lentomiehistön jäsentä. Lievin vaurioin selvinneet hävittäjäalukset Fuyuzuki, Yukikaze ja Hatsushimo pelastivat merestä 269 Yamaton miehistön jäsentä ja noin 1 350 miestä muilta uponneilta laivoilta. Eräiden raporttien mukaan yhdysvaltalaiset lentokoneet tulittivat vedessä kelluvia merisotilaita, mutta toisten japanilaisten lähteiden mukaan yhdysvaltalaiset lopettivat hyökkäyksensä väliaikaisesti ja antoivat hävittäjien kerätä henkiinjääneitä miehistön jäseniä merestä. Yamaton uppoaminen merkitsi monille japanilaisille maansa sotilasmahdin päättymistä, mutta Japanissa laivan uppoamisessa menehtyneitä merimiehiä kunnoitettiin suuresti ja Seiichi Itō ylennettiin postuumisti vara-amiraalista amiraaliksi.

Yamaton hylky makaa noin 300 metrin syvyydessä, ja sitä on tutkittu vuosina 1985 ja 1999.

Arvostelut 0 arvostelua