Taiho Japanese Aircraft Carrier 1/700

Taihō (jap. 大鳳) oli keisarillisen Japanin laivaston vuonna 1944 palvelukseen otettu lentotukialus jäi luokkansa ainoaksi edustajaksi.  Alkuperäisen suunnitelman mukaan luokkaan piti rakentaa viisi alusta.

Alus tilattiin Kawasakin telakalta Kōbesta, missä köli laskettiin 10. heinäkuuta 1941. Alus laskettiin vesille 7. huhtikuuta 1943 ja valmistui 7. maaliskuuta 1944.

Muista keisarillisen Japanin laivaston lentotukialuksista poiketen alus oli varustettu 75 millimetrin panssarikannella. Kaikissa muissa japanilaisissa tukialuksissa lentokansi oli painosyistä puinen. Kansi oli tarkoitettu kestämään 454 kilogramman pommin  suora osuma. Muu laivan panssarointi painoi kaikkiaan 8 940 tonnia.

Miehistöä aluksella oli 1 751 henkeä. Huippunopeus oli 33,3 solmua ja toimintamatka 8 000 meripeninkulmaa 18 solmun nopeudella. Alus oli 260,60 metriä pitkä ja sen leveys oli 30 metriä. Aluksen syväys oli 9,6 metriä. Uppouma oli 37 866 tonnia. Aluksen aseistuksena oli 12 kappaletta 100 millimetrin ja 71 kappaletta 25 millimetrin ilmatorjuntatykkiä. Lentokonetilat olivat kaksikerroksiset ja 150 metriä pitkät.

21 hävittäjälentokoneen (Mitsubishi A6M Reisen) ohella aluksella oli myös syöksypommittajia (Yokosuka D4Y) sekä torpedopommittajia (Nakajima B6N Tenzan). Aichi D3A -syöksypommittajia oli kolme kappaletta. Yhteensä konevahvuus oli 65 lentokonetta.

Taihō upotettiin 19.-20. kesäkuuta 1944 Filippiinienmeren taistelussa. Alukseen osui ainakin kaksi pommia ennen uppoamista. Aluksen upotti lopulta Yhdysvaltain laivaston sukellusvene USS Albacore (komentajakapteeni Blanchard). Eräs japanilainen lentäjä oli havainnut lähestyvän torpedon yrittäen syöksyä sen päälle, muttei onnistunut estämään osumaa. Torpedon osuma aiheutti lentokonebensiinitankin repeämisen ja jumitti yhden lentokonehissin. Polttoainehöyryt levisivät ympäri alusta ja epäonninen kipinä aiheutti valtavan räjähdyksen joka upotti aluksen.

(C) Wikipedia